Raumalle
nypläys tuli jo 1600-luvulla ja samaa perinnettä jatketaan nyt Forssassa, kun
Elli-mummu opetti taidon tyttären tyttärelleen yläkouluiässä. Oman nypläystyynyn
sain reippaasti alle 15-kesäisenä ja tietysti myös omat nypylät. Nykyisin
käytän näitä nypylöitä kuin myös äitini ja isoäitini vanhoja. Kaikkein
vanhimmat on nostettu koristeiden joukkoon!
 |
| Vasemmalla ensimmäinen oma nypylä, kolmantena Rauha-mummin nypylä ja oikealla Elli-mummun nypylävalikoima, joista vanhimmat ehkä jopa sadan vuoden takaa |
Nypläyksessä
oli välillä liki 30 vuoden tauko. Toki vuosituhannen vaihteessa virittelin
taitoa sen verran, että nypläsin äidilleni 80-vuotislahjaksi hopealangasta
kukkakorin.
Nypläys
poistui väliaikaisesti elämästäni syyskuussa 1980, jolloin 9 kuukauden ikäinen
Heikki-poika ylettyi juuri ja juuri nostamaan nenänsä sen verran nypläystyynyn
reunan yli, että voi ryhtyä järjestelemään nypylöitä omaan tyyliin. Tyyny
pakattiin sellaisenaan isoon muovikassiin ja kannettiin kellariin ja kymmenen
vuotta myöhemmin paketti siirrettiin uuden kodin kellariin. Tiistaina 23.9.2008
toin kassin takaisin päivänvaloon 28 vuoden Ruususen unen jälkeen. Nypylät
olivat sekaisin ja muutama rikkoontunutkin, neulat olivat ruosteessa, mutta
muuten tyyny oli sen näköinen, kuin olisin sen sinne kellarin perukoille vasta
keväällä vienyt. Pieni kokeilu osoitti, että nypläystaitoni ei sentään ollut
ruosteessa, vaan nypylät lensivät vanhaan malliin.
Olin
aloittanut punainen pitsin soikean ruokapöytämme joululiinaan. Vuosien saatossa
pöytä oli vaihtunut 2,5 m pitkään pirttipöytään ja teinkin sitten pitsistä
sohvapöydälle sopivan. Kokeilin pitsin istutusta osittain pellavakankaan reunan
päälle. Olen tyytyväinen kokeiluuni.
Pienten
liinojen nypläystä varten tein itselleni 1970-luvulla styrox-kiekon.
Samanmoista kiekkoa käytän vieläkin pienten töiden kuten kirjanmerkkien ja
korttien nypläämiseen.
 |
| Nyplärin sylissä innokas kummipoika 1976 |
Tätä mallia tuli nyplättyä
opiskelun lomassa yli 20 kappaletta
Nykyisin käytän
pääasiassa pyörivää limppua, koska siinä nypylät pysyvät järjestyksessä
parhaiten. Suunnittelin ja nyplään reunapitsit kuvikasliinoihin, jotka kudoin
Wahren-opiston kangaspuissa lukuvuonna 2012-13. Toiseen (siniseen) nypläsin
vain pitsit pitkiin päihin, mutta toiseen (vihreään) ympäröin koko reunan.
Ja tietysti
sitten vielä yksi ikuisuusprojekti: tyttären Rauha-mummilta lahjaksi saatu
(Elli-mummun perintöä) nypläystyyny on lainassa ja siinä keskeneräisenä hetken
mielijohteesta aloitettu manteliliina. Elli-mummun vanhempi tyyny on kadonnut
tai piiloutunut salaperäisellä tavalla. Uskon sen kuitenkin jossakin vaiheessa
putkahtavan esiin jostakin. Sillä pienellä tyynyllä sain kokeilla ensimmäiset lyöntini ja ikimuistoisen mantelihännän!
