Poikkitaiteellista

Pitseissä on taikaa, vaikka pitkä, loppumaton lanka puuttuisikin. Nyplättyjä pitsejä olen käyttänyt aiheina myös keramiikassa, kalligrafiassa ja posliininmaalauksessa.

Paksu keramiikkalautanen on tehty 2003 ja käytin siihen omatekoista, 1960-luvulla nyplättyä pikkuliinaa. Keskimmäinen kuva on kalligrafiaryhmämme yhteistyöstä Suomen Kalligrafiayhdistyksen 5-vuotisnäyttelyyn Sanomatalolla Helsingissä. Olen ikuistanut siihen Elli-mummun monogrammin vanhasta lakanasta ja saman lakanan välipitsin. Tekstinä on: ”Elli-mummun langoissa elää rakkaus.” Kolmannessa kuvassa on pitsimallina ollut isoäitini kesken lopettama pitsi, kun oli tullut virheellinen kuvio. Koska virhe oli liinan viimeisellä sivulla, purin loppuosan ja nypläsin liinan loppuun. Silloin tuntui tuhlaukselta heittää melkein valmis pitsi pois, nyt kiittelen tarmokkuuttani ja säilytän liinaa suurena aarteena. 

Pitsien hyödyntäminen taiteen tekemisessä taitaa olla sukuvika, sillä veljeni on käyttänyt pitsiaihetta joissakin suunnittelemissaan exlibriksissä. Tässä pari esimerkkiä.

 

 

Hiljalleen kortteja ja tauluja

Nypläysharrastus on jäänyt hiukan taka-alalle. Lastenlapset ovat mummon tärkein harrastus – toivon mukaan vielä monta vuotta! Joulu- ja onnittelukortteja on sentään syntynyt ilman synnytystuskia. Pikkumiehet ovat saaneet synttärikorttinsa ja muu suku joulutoivotukset.

Pikkumiesten synttärikortteja 2014-15
Joulukortit 2014 – 2016
Nyplättyjä enkeleitä ja ikoniaiheita tauluiksi 2016 - 2017

Kultaiset pussit

Eletään 1960-70 -lukuja, kun ensimmäisen kerran näen, että kahvipusseista voi tehdä jotakin uutta. Löysin vielä vanhan ryijymaton, jonka äitini kutoi kangaspuissa ja nukitti kultaisista ja hopeisista kahvipusseista leikatuilla suikaleilla. Muistan nuorena leikanneeni suikaleita ja ihmetelleeni, kun äitiäni ei yhtään häirinnyt, vaikka pusseissa luki ”Paulig”. Matto rapisee mukavasti varpaiden alla ja se on sen verran paksu, ettei sovi nykyajan kynnyksettömien ovien eteen.

Kuva 1: Kahvipusseilla nukitettu matto

Samalla tekniikalla äitini teki myös seinäryijyjä, mutta ne ovat ajan saatossa annettu lahjaksi jonnekin. Hän käytti koristeena muovikasseista leikattuja nukkia. Muistan elävästi Valintatalon muovikassin punaiset ja jonkun kangaskaupan kirkkaan keltaiset pallokuviot. Yksi pieni matto oli useita kymmeniä vuosia kesämökin portailla hiekan noukkijana likaisista varpaista ja yksi ryijy vanhempieni kuistilla ja myöhemmin kerrostalon parvekkeella auringon paahteessa. Tuo ryijy on edelleen koossa, vaikka aika lailla haalistuneena.

Kuva 2 Kahvipussiryijy 1960-70 -lukujen vaihteesta.

Perhosten lumoissa

Jo pitkään näin kaupungilla pärekopan mallisia kauppakasseja, joissa iloisesti luki ”Juhla Mokka” tai peremminkin vain sanan osia. En niistä kovasti innostunut, vaan keräsin pusseja tuttaville. Vasta kun telkkariin tuli Presidentti-kahvin fantasiamainos, jossa perhoset ja Fenix(?)-lintu lensivät, olin myyty. Tuijotin mainosta lumoutuneena ja ihan hiljaa, nauttien joka sekunnin osasta. Keräsin kaikki perhospussit – ja kerään edelleen, jos vain jossain näen! Niistä voisi tehdä vaikka taulun.

Kuva 3 Presidentti-kahvin perhoset

Vinopunontaa

Kierrätyspunonta kiehtoi ja ilmoittauduin Wahren-opiston kurssille talvella 2014. Kerroin opettajalle, että haluan oppia vinopunontaa ja aikomuksenani on hyödyntää vanhoja vahakangaspöytäliinoja. Opettaja piti haastetta liian kovana ja ehdotti, että opettelisin ensin kahvipusseilla. Minulla oli kuitenkin vain noita ihania perhospusseja ja niiden työstäminen olisi ollut yhtä vaikeaa kuin vahakangaskin. Opettaja lahjoitti riittävän määrän Juhla Mokkaa ja päreitten ompelu alkoi. Jo alkuvaiheessa tajusin, ettei tämä ompelukonehomma ollut minun juttuni. Kassin kuitenkin tein ja sille löytyi onnellinen omistajakin melko pian. Kerniliinat jäivät kummittelemaan aivoihin ja pakkohan oli kokeilla. Tuli vähän vetelä "mäyräkoira", mutta sujahtaa mukavasti reppuun kauppareissulle. Pohjan tueksi laitoin laminoitua pahvia.

Kuva 4 Vinopunontakassi Juhla-Mokka-pusseista

 Kuva 5 Vakstuukikassi vanhoista kerniliinojen jämistä.

Hakaketjupunonta

Sitten opettaja esitteli työskentelytavan, joka sopi minulle – hakaketjupunonta. Nyt olin valmis ”tuhlaamaan” perhospussini. Perhoset ovat lentäneet lelukoreiksi. Itselleni tein jämistä kierrätyskopan, johon tein kolme lokeroa kierrätysjätteille lasi-metalli-kartonkitölkit. Toistaiseksi kopassa säilytetään vähän siistimpää tavaraa siihen asti, kun suvun nuorimmainen täyttää kolme vuotta.

Kuva 6 Presidentti-perhoset säilytyskoreina

FaceBook-ryhmä ”Kahvipussien Uusi elämä” on ollut todellinen aarreaitta, jossa tieto ja materiaalit vaihtavat tiuhaan omistajaa. Lyhyessä ajassa olen voinut omaksua monta sellaista niksiä, jotka ovat helpottaneet työskentelyä. Hauskin on ollut muovinen neulan korvike, joka ommeltaessa ketjuja yhteen sujahtaa mukavasti vaikeimmissakin kohdin ja saa siistiä jälkeä.

Veljeni, joka kiertää kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia, oivalsi, että materiaalia löytyy kassikaupalla, kun vain osaa etsiä. Nyt on varastossa muutama tuhat Juhla-Mokka-pussia odottamassa. Yhteen riittävän isoon lelukoppaan menee 240 liuskaa ja kun haluan suunnitella kuviot oman maun mukaan, niin pussejakin tarvitaan silloin sama määrä. Helmi-lokakuun 2014 aikana olen vääntänyt viitisenkymmentä koppaa, joista viisi on itselläni ja muut annettu lahjaksi. Suunnittelen ruutupaperilla ja tietokoneella Excel-ohjelmalla sopivia kuvioita. Aina ei pusseista löydy ihan oikean väristä palaa, mutta silloin sovelletaan ja muokataan mallia. Tällä hetkellä odottaa jo useampi malli tulostusta, kun mallin suunnittelee huomattavasti nopeammin kuin työstää uuden kopan – ja niitä ystävien ja sukulaisten tilauksiakin on vielä jonossa. Myyntiin en suostu tekemään. Sovellan tässäkin näkemystä, että eläkkeellä ei tarvitse tehdä kuin kahta asiaa: mikä on kivaa tai mikä on välttämätöntä.

Kuva 7 Juhla-Mokka-pussin keskiosaa ja samojen pussien ylä- ja alaosaa 240 liuskaa kummassakin.

Kuppilapussit

Paikallisesta opetusravintolasta ja veljeni ”aarrekasseista” olen saanut annospusseja. Niistä on voinut suunnitella selkeitä malleja. Kulta-Katriinan annospusseista on syntynyt monta lehtikoria ja Juhlamokan annospusseista vaippakoppa pienelle prinsessalle ja lelukoppa toiselle prinsessalle. Vaippakopasta tuli ihan nukensängyn näköinen, joten jälkikäyttökin on tiedossa.

Kuva 8 Kuppilapussikopat, Kulta-Katriinan pieniä annospusseja ja vaippakoppa Juhla Mokan annospusseista.

Kuva 8 Kuppilapussikopat, Kulta-Katriinan pieniä annospusseja ja vaippakoppa Juhla Mokan annospusseista.

Pikkukopat

Hylättyäni tavalliset Presidentti-pussit nappasin irrallisen päällisen pois ja tein lastenlapsilleni – kolmelle pikkumiehelle – retkikopat. Koska pelkkä hopea tuntui tylsältä, kiinnitin osaan hakapunonnan liuskoista tarroja ja leikattuja kuvia, jotka päällystin kirjamuovilla, jotta kestävät pikkumiesten rajuissakin leikeissä eikä pääse nyppimään kovin helposti irti.

Kuva 9  Pikkumiehen retkikoppa

Kuva 9  Pikkumiehen retkikoppa

Toisenlaista koristelua käytin ArtHäme-tapahtuman ArtSiro-kilpailuun tehtyyn koppaan. Haastekisan osallistujille jaettiin siropussi Finlayson-Forssan kankaita. ArtSiro oli osa EU:n tukemaa Re3 Remember Revive Reuse –projektia. ArtSiro-kisaan osallistuneet tuotteet/teokset olivat esillä Forssan museon Aulagalleriassa 26.8.-7.9.2014. Käytin hakapunonnalla tehtyyn hopeanhohtoiseen koppaan somisteena Finlaysonin vanhoja kernikankaita päällystämällä osan liuskoista kernin palasilla. Ei tullut palkintoa, mutta ystävät ovat pitäneet kopasta.

Kuva 10 ArtSiro-koppa ulkoa ja sisältä.

Kun en itse suostu myymään tuotoksiani, niin tein kummipojan ja veljentytön partiomyyjäisiin pieniä itsenäisyys- ja joulukoreja toistakymmentä. Ovat riittävän pieniä joulumielen saamiseksi.

Kuva 11 Pikkukopat partiomyyjäisiin

Iloa Jouluun

Ja tietysti laiska emäntä hakee joulun laatikkoruuat kaupasta. Foliovuoat eivät kuitenkaan ole oikein kauniita – varsinkaan joulupöydässä, joten näistä alumiinisista kahvipusseista saa oivan lämpösuojan kaupan vuokaruuille. Näitä eri kokoisina - mutta kaikissa Tumman Juhlamokan värejä – annan lahjaksi vanhan (93v) isäni ystäville ja hoivaajille.

Kuva 12  Foliovuoan lämpösuojakori.

Kalligrafiaa

Olen väri-ihminen ja olenkin sen vuoksi yrittänyt löytää pusseista erilaisia väriosia. Mahdolliset tekstit olen upottanut pohjan nurjalle puolelle tai sisäpuolelle koppaa. Kun ystäväni toi kassillisen Reilun kaupan sinisiä pusseja, ihastuin kirjaimiin. Olen harrastanut kalligrafiaa jo parikymmentä vuotta, enkä ymmärrä, miten en ole aikaisemmin keksinyt etsiä pusseista kauniita kirjaimia. Reilu ystävä sai Reilun kopan! Vielä en ole tykästynyt Juhlamokan teksteihin, mutta sen sijaan olen kerännyt kasan pusseja Pauligin juhlavuodelta 2009, jolloin pussin kyljessä oli kuvia vanhoista kahvipaketeista. Niistä pakettien kuvista teen itselleni jotakin kivaa.

Kuva 13 Reilu koppa - reilulle ystävälle - ystävän omista pusseista - ulkoa ja sisältä

Nypläystyynyt ja nypylät

Raumalle nypläys tuli jo 1600-luvulla ja samaa perinnettä jatketaan nyt Forssassa, kun Elli-mummu opetti taidon tyttären tyttärelleen yläkouluiässä. Oman nypläystyynyn sain reippaasti alle 15-kesäisenä ja tietysti myös omat nypylät. Nykyisin käytän näitä nypylöitä kuin myös äitini ja isoäitini vanhoja. Kaikkein vanhimmat on nostettu koristeiden joukkoon!

Vasemmalla ensimmäinen oma nypylä, kolmantena Rauha-mummin nypylä ja oikealla Elli-mummun nypylävalikoima, joista vanhimmat ehkä jopa sadan vuoden takaa

Nypläyksessä oli välillä liki 30 vuoden tauko. Toki vuosituhannen vaihteessa virittelin taitoa sen verran, että nypläsin äidilleni 80-vuotislahjaksi hopealangasta kukkakorin.

Nypläys poistui väliaikaisesti elämästäni syyskuussa 1980, jolloin 9 kuukauden ikäinen Heikki-poika ylettyi juuri ja juuri nostamaan nenänsä sen verran nypläystyynyn reunan yli, että voi ryhtyä järjestelemään nypylöitä omaan tyyliin. Tyyny pakattiin sellaisenaan isoon muovikassiin ja kannettiin kellariin ja kymmenen vuotta myöhemmin paketti siirrettiin uuden kodin kellariin. Tiistaina 23.9.2008 toin kassin takaisin päivänvaloon 28 vuoden Ruususen unen jälkeen. Nypylät olivat sekaisin ja muutama rikkoontunutkin, neulat olivat ruosteessa, mutta muuten tyyny oli sen näköinen, kuin olisin sen sinne kellarin perukoille vasta keväällä vienyt. Pieni kokeilu osoitti, että nypläystaitoni ei sentään ollut ruosteessa, vaan nypylät lensivät vanhaan malliin.

Olin aloittanut punainen pitsin soikean ruokapöytämme joululiinaan. Vuosien saatossa pöytä oli vaihtunut 2,5 m pitkään pirttipöytään ja teinkin sitten pitsistä sohvapöydälle sopivan. Kokeilin pitsin istutusta osittain pellavakankaan reunan päälle. Olen tyytyväinen kokeiluuni.

Pienten liinojen nypläystä varten tein itselleni 1970-luvulla styrox-kiekon. Samanmoista kiekkoa käytän vieläkin pienten töiden kuten kirjanmerkkien ja korttien nypläämiseen.

Nyplärin sylissä innokas kummipoika 1976

Tätä mallia tuli nyplättyä opiskelun lomassa yli 20 kappaletta

Nykyisin käytän pääasiassa pyörivää limppua, koska siinä nypylät pysyvät järjestyksessä parhaiten. Suunnittelin ja nyplään reunapitsit kuvikasliinoihin, jotka kudoin Wahren-opiston kangaspuissa lukuvuonna 2012-13. Toiseen (siniseen) nypläsin vain pitsit pitkiin päihin, mutta toiseen (vihreään) ympäröin koko reunan.

Ja tietysti sitten vielä yksi ikuisuusprojekti: tyttären Rauha-mummilta lahjaksi saatu (Elli-mummun perintöä) nypläystyyny on lainassa ja siinä keskeneräisenä hetken mielijohteesta aloitettu manteliliina. Elli-mummun vanhempi tyyny on kadonnut tai piiloutunut salaperäisellä tavalla. Uskon sen kuitenkin jossakin vaiheessa putkahtavan esiin jostakin. Sillä pienellä tyynyllä sain kokeilla ensimmäiset lyöntini ja ikimuistoisen mantelihännän!

Korteista tauluiksi

Edelleen jouluna 2013 suku sai tervehdyksen nyplätyllä kortilla – nyt ikoniaiheinen Jumalanäiti Kristus-lapsi sylissään. Pikkumiestä muistettiin lumiukolla.

Jumalanäiti   -   Lumiukko

Sukulaiset saivat myös syntymäpäiväonnitteluja nyplätyillä korteilla.

Onnittelut ystävälle  -  lankomiehelle   -   2v-pikkumiehelle

Kuhankosken Killan kesänäyttelyyn tein Jumalanäiti-kortista taulun. Saman tien nypläsin vanhoistakin malleistani tauluja hiukan malleja suurentaen. Sain hyvää palautetta jopa markettien hyllyjen välissä. En kaikkia hihasta nykijöitä edes tuntenut.

Nyplätyt kortit

Enkelit lensivät nypläystyynylleni vähän ennen kirjanmerkkejä – ja erilaisia enkeleitä on suku saanut joulukortteina jo muutamana vuonna. Tänäkin vuonna valmistuu jälleen uusi oma malli. Aloitin netin valmiista malleista ja hioin niitä omanlaisikseni. Viimeiset mallit syntyivät sitten jo lyijykynäpiiroksista pistelymalleiksi ja valmiiksi korteiksi.

Vuonna 2009 syntyneet kortit

Vuoden 2010 kortit

Vuosi 2011 oli korttien välivuosi ja suku sai joulutervehdykseksi grafiikkaa. Aika oli kulunut käspaikkapitsien ja kirjanmerkkien suunnittelussa ja nypläyksessä. Tänä vuonna pitkäaikainen ystävä sai muistokorttiinsa violetin enkelin ja sama violetti toistuu myös joulukortissa.

Kirjanmerkit

Selatessani kirjaston ja omia nypläyskirjojani kiinnittyi huomioni kirjanmerkkeihin. En ilmeisesti ole riittävän kirjaystävä, kun en ymmärtänyt, että joku tarvitsee pienen pitsin kirjan väliin. Yllätykseni oli suuri, kun veljeni kertoi keräilevänsä kirjanmerkkejä – erityisesti käsin tehtyjä. Alkuhämmästyksestä selvittyäni ymmärsin, että exlibris-taiteilijalle tämmöinen keräily luontuu todella hyvin. Sain tutustua hänen ihmeelliseen kokoelmaansa ja silloin tiesin, että nyt käytetään kaikki vanhat langanloput ja suunnitellaan ja nyplätään velipojalle kokoelmaan täydennystä. Netin kautta löytyi paljon malleja ja omiakin piti suunnitella. Rauman Pitsiviikolla 2011 sain tutustua toisen keräilijän koko seinän peittävään kokoelmaan ja into vain kasvoi. Tässä sitten kuvat vuosina 2009-2011 valmistuneista kirjanmerkeistäni. Tänä vuonna joulu taitaa tulla tupsahtaa ilman merkkejä – katsotaan!

Violettien analogiliinojen pitsit

Forssan pitsiprojekti jatkui paastoliinojen suunnittelulla ja valmistuksella. Liinoihin suunniteltiin nyplätyt ristit keskelle, liinojen etupuolelle eli yhteensä neljä ristiä. Kaikki ristit ovat samanlaisia, halkaisijaltaan 15 cm. Ristien sakarat ovat yhtä pitkiä. Ennen pitsimallin suunnittelua kuvattiin vanhoja kirkkotekstiilejä ja etsittiin netistä, mitä maailmalla on tehty. Koska ortodoksiset kirkkotekstiilit ovat yleensä koristeellisia, oli ensimmäinen pitsimalli myös lopullista koristeellisempi.

Mallia pelkistettiin ja sakaroiden päähän lisättiin kolmas manteli. Koenypläyksiä tehtiin usealla värillä ja langanpaksuudella. Lopulta päädyttiin vaaleaan violettiin 60/2 pellavalankaan. Laanalankana on monisäikeinen silkkilanka.

Analogiliinojen alareunaan, kumpaankin päähän tulee kapea nyplätty pitsi. Suunnitelluista pitsimalleista seurakunta valitsi yksinkertaisemman, suoran mallin.

Liinan etuosa näyttää valmiina tältä: