Eletään
1960-70 -lukuja, kun ensimmäisen kerran näen, että kahvipusseista voi tehdä
jotakin uutta. Löysin vielä vanhan ryijymaton, jonka äitini kutoi kangaspuissa
ja nukitti kultaisista ja hopeisista kahvipusseista leikatuilla suikaleilla.
Muistan nuorena leikanneeni suikaleita ja ihmetelleeni, kun äitiäni ei yhtään
häirinnyt, vaikka pusseissa luki ”Paulig”. Matto rapisee mukavasti varpaiden
alla ja se on sen verran paksu, ettei sovi nykyajan kynnyksettömien ovien
eteen.
 |
| Kuva 1: Kahvipusseilla nukitettu matto |
Samalla
tekniikalla äitini teki myös seinäryijyjä, mutta ne ovat ajan saatossa annettu
lahjaksi jonnekin. Hän käytti koristeena muovikasseista leikattuja nukkia. Muistan
elävästi Valintatalon muovikassin punaiset ja jonkun kangaskaupan kirkkaan
keltaiset pallokuviot. Yksi pieni matto oli useita kymmeniä vuosia kesämökin
portailla hiekan noukkijana likaisista varpaista ja yksi ryijy vanhempieni
kuistilla ja myöhemmin kerrostalon parvekkeella auringon paahteessa. Tuo ryijy
on edelleen koossa, vaikka aika lailla haalistuneena.
 |
| Kuva 2 Kahvipussiryijy 1960-70 -lukujen vaihteesta. |
Perhosten lumoissa
Jo
pitkään näin kaupungilla pärekopan mallisia kauppakasseja, joissa iloisesti
luki ”Juhla Mokka” tai peremminkin vain sanan osia. En niistä kovasti
innostunut, vaan keräsin pusseja tuttaville. Vasta kun telkkariin tuli
Presidentti-kahvin fantasiamainos, jossa perhoset ja Fenix(?)-lintu lensivät,
olin myyty. Tuijotin mainosta lumoutuneena ja ihan hiljaa, nauttien joka
sekunnin osasta. Keräsin kaikki perhospussit – ja kerään edelleen, jos vain
jossain näen! Niistä voisi tehdä vaikka taulun.
 |
| Kuva 3 Presidentti-kahvin perhoset |
Vinopunontaa
Kierrätyspunonta
kiehtoi ja ilmoittauduin Wahren-opiston kurssille talvella 2014. Kerroin
opettajalle, että haluan oppia vinopunontaa ja aikomuksenani on hyödyntää
vanhoja vahakangaspöytäliinoja. Opettaja piti haastetta liian kovana ja
ehdotti, että opettelisin ensin kahvipusseilla. Minulla oli kuitenkin vain
noita ihania perhospusseja ja niiden työstäminen olisi ollut yhtä vaikeaa kuin
vahakangaskin. Opettaja lahjoitti riittävän määrän Juhla Mokkaa ja päreitten
ompelu alkoi. Jo alkuvaiheessa tajusin, ettei tämä ompelukonehomma ollut minun
juttuni. Kassin kuitenkin tein ja sille löytyi onnellinen omistajakin melko
pian. Kerniliinat jäivät kummittelemaan aivoihin ja pakkohan oli kokeilla. Tuli
vähän vetelä "mäyräkoira", mutta sujahtaa mukavasti reppuun
kauppareissulle. Pohjan tueksi laitoin laminoitua pahvia.
 |
| Kuva 4 Vinopunontakassi Juhla-Mokka-pusseista |
 |
| Kuva 5 Vakstuukikassi vanhoista kerniliinojen jämistä. |
Hakaketjupunonta
Sitten
opettaja esitteli työskentelytavan, joka sopi minulle – hakaketjupunonta. Nyt
olin valmis ”tuhlaamaan” perhospussini. Perhoset ovat lentäneet lelukoreiksi.
Itselleni tein jämistä kierrätyskopan, johon tein kolme lokeroa
kierrätysjätteille lasi-metalli-kartonkitölkit. Toistaiseksi kopassa
säilytetään vähän siistimpää tavaraa siihen asti, kun suvun nuorimmainen
täyttää kolme vuotta.
 |
| Kuva 6 Presidentti-perhoset säilytyskoreina |
FaceBook-ryhmä
”Kahvipussien Uusi elämä” on ollut todellinen aarreaitta, jossa tieto ja
materiaalit vaihtavat tiuhaan omistajaa. Lyhyessä ajassa olen voinut omaksua
monta sellaista niksiä, jotka ovat helpottaneet työskentelyä. Hauskin on ollut
muovinen neulan korvike, joka ommeltaessa ketjuja yhteen sujahtaa mukavasti
vaikeimmissakin kohdin ja saa siistiä jälkeä.
Veljeni,
joka kiertää kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia, oivalsi, että materiaalia
löytyy kassikaupalla, kun vain osaa etsiä. Nyt on varastossa muutama tuhat
Juhla-Mokka-pussia odottamassa. Yhteen riittävän isoon lelukoppaan menee 240
liuskaa ja kun haluan suunnitella kuviot oman maun mukaan, niin pussejakin tarvitaan
silloin sama määrä. Helmi-lokakuun 2014 aikana olen vääntänyt viitisenkymmentä
koppaa, joista viisi on itselläni ja muut annettu lahjaksi. Suunnittelen
ruutupaperilla ja tietokoneella Excel-ohjelmalla sopivia kuvioita. Aina ei
pusseista löydy ihan oikean väristä palaa, mutta silloin sovelletaan ja
muokataan mallia. Tällä hetkellä odottaa jo useampi malli tulostusta, kun
mallin suunnittelee huomattavasti nopeammin kuin työstää uuden kopan – ja niitä
ystävien ja sukulaisten tilauksiakin on vielä jonossa. Myyntiin en suostu
tekemään. Sovellan tässäkin näkemystä, että eläkkeellä ei tarvitse tehdä kuin
kahta asiaa: mikä on kivaa tai mikä on välttämätöntä.
 |
| Kuva 7 Juhla-Mokka-pussin keskiosaa ja samojen pussien ylä- ja alaosaa 240 liuskaa kummassakin. |
Kuppilapussit
Paikallisesta
opetusravintolasta ja veljeni ”aarrekasseista” olen saanut annospusseja. Niistä
on voinut suunnitella selkeitä malleja. Kulta-Katriinan annospusseista on
syntynyt monta lehtikoria ja Juhlamokan annospusseista vaippakoppa pienelle
prinsessalle ja lelukoppa toiselle prinsessalle. Vaippakopasta tuli ihan
nukensängyn näköinen, joten jälkikäyttökin on tiedossa.
 |
Kuva 8 Kuppilapussikopat, Kulta-Katriinan pieniä annospusseja ja vaippakoppa Juhla Mokan annospusseista.
|
|
Pikkukopat
Hylättyäni
tavalliset Presidentti-pussit nappasin irrallisen päällisen pois ja tein
lastenlapsilleni – kolmelle pikkumiehelle – retkikopat. Koska pelkkä hopea
tuntui tylsältä, kiinnitin osaan hakapunonnan liuskoista tarroja ja leikattuja
kuvia, jotka päällystin kirjamuovilla, jotta kestävät pikkumiesten rajuissakin
leikeissä eikä pääse nyppimään kovin helposti irti.
 |
Kuva 9 Pikkumiehen retkikoppa
|
|
Toisenlaista
koristelua käytin ArtHäme-tapahtuman ArtSiro-kilpailuun tehtyyn koppaan. Haastekisan
osallistujille jaettiin siropussi Finlayson-Forssan kankaita. ArtSiro oli osa
EU:n tukemaa Re3 Remember Revive Reuse –projektia. ArtSiro-kisaan osallistuneet
tuotteet/teokset olivat esillä Forssan museon Aulagalleriassa 26.8.-7.9.2014.
Käytin hakapunonnalla tehtyyn hopeanhohtoiseen koppaan somisteena Finlaysonin
vanhoja kernikankaita päällystämällä osan liuskoista kernin palasilla. Ei
tullut palkintoa, mutta ystävät ovat pitäneet kopasta.
 |
| Kuva 10 ArtSiro-koppa ulkoa ja sisältä. |
Kun en
itse suostu myymään tuotoksiani, niin tein kummipojan ja veljentytön
partiomyyjäisiin pieniä itsenäisyys- ja joulukoreja toistakymmentä. Ovat
riittävän pieniä joulumielen saamiseksi.
 |
| Kuva 11 Pikkukopat partiomyyjäisiin |
Iloa Jouluun
Ja
tietysti laiska emäntä hakee joulun laatikkoruuat kaupasta. Foliovuoat eivät
kuitenkaan ole oikein kauniita – varsinkaan joulupöydässä, joten näistä
alumiinisista kahvipusseista saa oivan lämpösuojan kaupan vuokaruuille. Näitä
eri kokoisina - mutta kaikissa Tumman Juhlamokan värejä – annan lahjaksi vanhan
(93v) isäni ystäville ja hoivaajille.
 |
| Kuva 12 Foliovuoan lämpösuojakori. |
Kalligrafiaa
Olen
väri-ihminen ja olenkin sen vuoksi yrittänyt löytää pusseista erilaisia
väriosia. Mahdolliset tekstit olen upottanut pohjan nurjalle puolelle tai
sisäpuolelle koppaa. Kun ystäväni toi kassillisen Reilun kaupan sinisiä
pusseja, ihastuin kirjaimiin. Olen harrastanut kalligrafiaa jo parikymmentä
vuotta, enkä ymmärrä, miten en ole aikaisemmin keksinyt etsiä pusseista
kauniita kirjaimia. Reilu ystävä sai Reilun kopan! Vielä en ole tykästynyt
Juhlamokan teksteihin, mutta sen sijaan olen kerännyt kasan pusseja Pauligin
juhlavuodelta 2009, jolloin pussin kyljessä oli kuvia vanhoista kahvipaketeista. Niistä pakettien kuvista teen itselleni jotakin kivaa.
 |
| Kuva 13 Reilu koppa - reilulle ystävälle - ystävän omista pusseista - ulkoa ja sisältä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti