Käspaikkapitsit

Neljä innokasta käsitöiden harrastajaa hurahti etupistokirjontaan. Koska liinoja alkaa itse kullakin olla riittävästi, saimme luvan valmistaa Forssan ortodoksiselle rukoushuoneelle analogiliinoiksi käspaikat (45x250 cm). Hommasta tulikin pidempi prosessi kuin olimme kuvitelleet. Käspaikkojen suunnittelu alkoi siitä, mikä väri ortodoksisen toimintakeskuksen värimaailmaan sopii. Ensimmäiseksi valikoitui kangas. Ilomantsista saimme ostettua oikeanlevyistä, valkaisematonta käsinkudottua pellavapalttinaa. Hyvä niin, sillä käspaikan kangas on alkuperäisimmillään kotona kudottua pellavapalttinaa. Kirjontaväriksi valikoitui perinteinen punainen.

Etupistokirjontamalliin kerättiin materiaalia mm. vanhoista kirjoista. Kirjontamallin lähtökohdaksi valitsimme Käspaikka Muistiliina -kirjassa esiintyvän mallin, joka on peräisin Ilomantsin luovutetulta alueelta Liusvaarasta. Kirjonnan aiheena on elämänpuita lintuineen. Käspaikkamme ovat kuitenkin leveämpiä, koska niitä käytetään analogiliinoina. Malli piirrettiin ruutupaperille ja sitten alkoi mallin muokkaaminen meidän kankaaseemme ja paikkaamme sopivaksi. Liinojen reunoihin lisättiin elämänpuut ja mallin yläosasta poistettiin omenaisten ja haarukoiden rivistö. Kirjontamalli on sama kaikissa neljässä käspaikassa. 

Käspaikkojen molempiin päihin nyplätyt pitsit ovat pareittain samanlaiset, mutta jokaisessa käspaikassa on erilainen pitsi, eli pitsimalleja tarvittiin kaikkiaan neljä. Mallit suunniteltiin niin, että ne sopivat yhteen etupistokirjontakuvion kanssa. Pitsien leveydeksi valittiin 10 cm, pituudeksi 45 cm (+ syöttövara) ja mallikerran pituudeksi 6,7 cm eli sama kuin etupistokirjonnan mallikerta. Yhteen pitsiin sisältyy seitsemän mallikertaa. Mallit piirrettiin ensin ruutupaperille ja siirrettiin tietokoneelle nypyläparien laskemisen jälkeen.

Ensimmäisen pitsiparin pohjalla on 60 vuotta vanha saksalainen malli, jonka neliökuviot tuntuivat istuvan hyvin kirjonnan tyyliin.

Vanhaa mallia yksinkertaistettiin ja kavennettiin niin, että pitsin leveydeksi tuli 10 cm.

Toisen pitsiparin pohjalla on ohut, kapea ja alun perin pyöreään muotoon suunniteltu tyllipitsi, jota myös pelkistettiin ja muokattiin kirjontamalliin sopivaksi.

Kolmannen pitsin suunnittelussa haettiin näkökulmaa toisenlaiseen, tiiviimpään malliin, joka viittaisi nykyaikaiseen pitsinsuunnitteluun. 

Ja neljäs pitsipari suunniteltiin alusta asti ruutupaperilla mukaillen etupistokirjonnan kuvioita. . Vihdoin saatiin ujutettua malliin myös muutama manteli.

Valmis käspaikka, jossa pitsi numero 2. Koska nypläsin yksin kaikki kahdeksan pitsiä, jäi etupistokirjonta kolmen muun piiriläisemme harteille. Olen kuitenkin tutustunut tekniikkaan jo kouluaikana. Tuolloin sain käsityöopettajaltani pitkin hampain luvan tehdä omaan liinaani leveän kirjonnan. Kun liina oli valmis, keskimme Elli-mummun kanssa, että reunaan sopisi hyvin nyplätty pitsi. Opettaja oli eri mieltä, mutta itsepäisenä sanoin mummulleni, että nyplää pitsi, niin minä ompelen sen reunaan ja vien liinan sitten takaisin kouluun. Opettaja päätti laskea käsityönumeroni kympistä yhdeksikköön! Se oli sitä 60-luvun alun aikakautta. Annoin aikoinaan liinan äidilleni ja se oli vuosikymmenet hänen perintölipastonsa päällä. Kun täytin 60 vuotta, sain valita isäni kodista jotakin itselleni ja ehdottomasti halusin juuri tuon muistorikkaan liinan. Lipaston päällä on nyt toinen 60-luvun liina: Unkarista tuotu, täyteen kirjailtu, värikäs ja suuritöinen perinneliina.

Mantelihäntä

Nyplätyn pitsin kruunaa mantelit – ne pienet sievät lehdykät ja kukkien terälehdet. Katselin mummuni valmiita liinoja ja ihailin herkkää pihlajan lehtikuviota – tai minä näin siinä pihlajan. Oikeasti pitsin nimi on Korsmandel. En kuitenkaan saanut lupaa harjoitella manteleita oikeaan pitsiin, vaan piti nyplätä pitkä mantelihäntä, jotta mummuni pystyi arvioimaan, milloin lehdykät ovat riittävän tasareunaisia ja oikean muotoisia. Mantelihännän pituutta en enää muista, mutta kokeilin tänä kesänä kirjanmerkkejä nyplätessäni lettihännän tilalle mantelihäntää. Nyt ei enää tuntunutkaan niin tylsältä, vaan paremminkin nostalgiselta.

Ja sainhan silloin 15-kesäisenä aloittaa tuon ihailemani Korsmandel-liinan. Kauan ja sitkeästi sitä nyhräsin, kun halusin matalan kirjakaappini päälle pitkän (60 cm) liinan. Liina on ollut käytössä kaikki nämä 50 vuotta – ja on edelleen ehjä ja melkein kuin uusi. Kuva on siitä "paremmasta" päästä eli aloituspää ja pitsin päiden yhdistäminen eivät tässä kuvassa näy.