Nyplätyn pitsin kruunaa mantelit – ne pienet sievät lehdykät ja kukkien terälehdet. Katselin mummuni valmiita liinoja ja ihailin herkkää pihlajan lehtikuviota – tai minä näin siinä pihlajan. Oikeasti pitsin nimi on Korsmandel. En kuitenkaan saanut lupaa harjoitella manteleita oikeaan pitsiin, vaan piti nyplätä pitkä mantelihäntä, jotta mummuni pystyi arvioimaan, milloin lehdykät ovat riittävän tasareunaisia ja oikean muotoisia. Mantelihännän pituutta en enää muista, mutta kokeilin tänä kesänä kirjanmerkkejä nyplätessäni lettihännän tilalle mantelihäntää. Nyt ei enää tuntunutkaan niin tylsältä, vaan paremminkin nostalgiselta.
Ja sainhan silloin 15-kesäisenä aloittaa tuon ihailemani Korsmandel-liinan. Kauan ja sitkeästi sitä nyhräsin, kun halusin matalan kirjakaappini päälle pitkän (60 cm) liinan. Liina on ollut käytössä kaikki nämä 50 vuotta – ja on edelleen ehjä ja melkein kuin uusi. Kuva on siitä "paremmasta" päästä eli aloituspää ja pitsin päiden yhdistäminen eivät tässä kuvassa näy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti